- Always referring to a higher authority. It's like we're not allowed to think on our own but have to accept what e.g. the Bible says is right.
- Fundamentalist Christians who have certainly lost the plot. The Bible is not a science book, it's not a history book and its laws and rules have not been intended to be directly applied to today's ethical problems. What I believe the Bible (and oll of Christianity) are, is a way of trying to explain something that can not be explained. Of course you'll find lots of flaws in the Bible if you try to read it as a fact book. So many Christians have completely misunderstood the meaning of faith and that's why they make Christianity seem so ridiculous to many.
- The incredible amount of spiritual violence that occurs amongst Christians. Faith is an area where people are the most vulnerable at. It's WRONG to poke into an open soul that's looking for something (somekind of a meaning, an answer, a god) and mess around with it. I'll set my personal experience as an example here. I've been to (too) many Christian services and events where they've suggested people to "surrender to God", "to ask Jesus into their heart", "to take the leap of faith." Believe me, I've tried this surrendering. Hasn't worked. And what has been the explanation? I've been told that it's my own sceptisism that prevents God's work in me. That my heart isn't open enough for God to enter. BULLSHIT. What kind of a God would be so small and weak??
- Missionary work. What right do Christians have to claim that their way is the only way of believing? That their way is the only true way to find a god? That their explanation if the only way of explaining something that can not be explained?
You have to shatter the old to find something new. Right now, I'm searching. If I'll find my way back to Christianity, fine. Just as long as whatever I'll find will give me some answers.
(Ironic that the bullet points of my frustration came out as cute flowers.)
9 comments:
Ettei Kaarenia vaikka hieman kristinusko vituttaisi... onko tullut itkupotkuraivari Jumalaa kohtaan? Hmm. Voitas jutella joskus aiheesta
...mutta lähetystyösetistä haluan älähtää samantien ja vähän kaikesta muustakin :D
1. Lähetystyö (silloin kun asiat on kohdallaan) on pääosin auttamista eikä mitään Raamatullapäähän-settiä.
2. Miksei ihmisellä olisi oikeutta kertoa näkökantojansa asioihin ja vieläpä uskaltaa pitää niitä oikeina?
3. Kristinuskosta kertominen on eri asia kuin käännyttäminen, ja lähetystyön ainakin pitäisi olla sellaista. Ja kyllä mua ainakin vituttais, jos mulle ei olis koskaan kerrottu kristinuskosta (tai sitten vaikka että mitä sieniä ei saa syödä)
Miksi ei saisi vedota korkeampaan aukoriteettiin, jos sellainen on... ja jos se sattuu olemaan vielä aivan loistava. ...tietysti fundalmentalistit on ihan asia erikseen, mutta kyllä Raamatun avulla perusteleminen toimii yleensä aika hyvin, kunhan muistaa sen ettei eletä missään muinaisten roomalaisten ajassa.
Myönnän, että silloin tällöin tuollaiset "antaudu Jumalalle" -kommentit yms. ottaa päähän, mutta kun tarkemmin ajattelee... niinhän kannattaisi tehdä. Niissä on juurikin sitä asiaa. ...ja miksipä varsinkaan kristillisissa tilaisuuksissa ei näin saisi kehottaa tekemään?
Itsekään en ole kokenut mitään suurta Jumalalle antautumisen tunnetta... mutta en kyllä pidä sitä mitenkään suurena ongelmana (tai no itseni kannalta, koska olishan se helmee olla ihan "täysillä" kristitty)
Tota sulle kohdistettua selitystä kannattaisi ehkä vähän viilata. Sun skeptisyytes taitaa kyllä olla ihan olemassa. ...mutta eihän se nyt Jumalaa sinänsä estä. Vaikeuttaa kyllä varmaan, jos ite ei siihen ole valmis uskomaan.
Ihan yleensäkin tohon uskoon ja skeptisyyteen liittyen esimerkkinä vois toimia, se kun NZ:ssa sullehan tuli pari tyyppiä selitteleen armolahjojen avulla settei... ja ilmeisesti oot taas vaihteeks menettäny uskon sellaisiin juttuihin, kun Jumala ei taida enää sulle riittää.
Jumalan pienuus... se kyllä taitaa olla susta ihan itestä kiinni. Kun oot joskus yrittänyt "antautua" Jumalalle, mitä olet odottanut tapahtuvaksi?
Koska eikö se Jumalalle antautuminen ole ihan itsestä kiinni... eihän Jumala laita sua eikä ketään muutakaan antautumaan sille. ...mua ei kyllä haittais vaikka laittais :D
...sitä odotellessa.
...ai niin. Tuli vähän mieleen tosta sun setistä Jobin kirja :p
Kiitos Juho kun noin pitkästi kommentoit. Ymmärrän kyllä ehkä jotain pointtejasi, mutta silti olen eri mieltä... Mulle on jo ihan liikaa syötetty sitä "sussa on vika kun ei homma toimi"-settiä, etten yksinkertaisesti kestä sitä enää. Eli hyvin pitkälti tämä on jonkinasteista itsesuojelua. Mutta miksi totuuteen olisi niin vaikea uskoa? Miksi olen vuodesta toiseen paininut samojen kysmysten parissa vastausta löytämättä? Onko se vaan taas mun syytä, kun en ole antanut Jumalalle lupaa vastata? Eikö kuulosta selittelyltä jo? Tuollaista en vaan enää jaksa syödä. Eikö kristinuskossa nimenomaan opeteta, että ei se ole ihmisestä kiinni, vaan Jumalasta? Tai sitten olen ymmärtänyt jotain aivan väärin.
Ja jos haluat jonkun vielä paljon pahemmin kristinuskoon pettyneemmän ajatuksia, käypä lukemassa leegio.vuodatus.net. Vielä kun olin uskovaisuudestani aivan varma, silloinkin veti hiljaiseksi.
Hmmm. En mäkään kyllä suostu ihan uskomaan, että vika olis ihan täysin sussa. Olettaen, että meille on annettu jonkinlainen vapaa tahto, sä voit kuitenkin omaan ajatteluus vaikuttaa. ...ja ihan loogisesti skeptisyys yms. hieman vaikeuttaa uskomista (joskus hyvä joskus huono)
Miksi totuuteen on niin vaikeaa uskoa? Jos kokee ettei ole juurikaan todisteita niin, onhan se aika hankalaa. No miksi sitten ite uskon? ...koen että olen saanut tarpeeksi todisteita (kokemukset, Raamattu, ympäröivä maailma), ja enpä oo löytäny juuri todisteita Jumalaa vastaakaan. ...ja lisäks mun mielestä Jumala selittää parhaiten tän maailmankaikkeuden synnyn, kehityksen ja muun paskan. Tieteestä en ole löytänyt mitään hyvää yleistä selitystä vielä. (Se selittää millasia asiat ovat, muttei niistäkään kovin laajasti. Siitä, että miten/miksi sellanen on sattunu tapahtumaan, on tiede aikalailla hiljakseen)
Tässä koko Jumala-setissä on tietysti sellainen ongelma, että ei Jumalaa voi ymmärtää ...ei edes murto-osaa. Enpä itekään voi myöntää juurikaan vastauksia löytäneeni elämäni aikana... paitsi yhden joka mulle riittää aikas pitkälle: että Jumala on olemassa.
En tiedä, että mitä oot Jumalalta kysynyt ja mitä oot odottanu vastaukseksi. Mikä on vastaus Jumalalta? ...no ok, joku rukousvastaus on aika selkee kun tulee migreeni ja rukoilemalla se katoaa.
...ehkä Jumala ei ole vastannut, koska se on ajatellut sen olevan sulle parasta. Joskus kuulee sellasta, että ei ole kuunnellut Jumalaa. No ehkä niin, mutta kyllähän sitä nyt joku raja (mutta mihin?) varmaan kannattaa vetää että mitä pitää Jumalan vastauksena eli vähän tollasta skeptisyyssettiä taas. Ja kyllä mä oon aikas varma, että Jumala kyllä sulle ilmottais niin kovaa kuin on tarpeen, jos se kokis sen parhaaksi.
Ite voin ihan suoraan sanoa, että mä en ymmärrä tota että mikä nyt on Jumalasta kiinni. Kun ite oon ymmärtänyt, että periaatteessa kaikki on Jumalasta kiinni ja Pyhä Henki synnyttää uskon yms. mutta ihmisellä olis kuitenkin vapaa tahto. Ja tohon kyllä loppuu mun ymmärrykseni. ...ja opetus omasta merkityksestä kyllä riippuu ihan suuntauksesta. Mutta en näe sitä kovin suurena ongelmana, että en kykene ymmärämään sitä. Se on jotain minua paljon suurempaa... joten mun on vähän pakko tyytyä siihen ymmärrykseeni vaan että Jumala on.
...itellä ei kyllä aiheuttanut mitään suuria väristyksiä toi leegio-setti. Ihmisillä menny asioita vähän pieleen.
Jumala nyt sattuu oleen vaan aika hassu juttu ja iso. Musta tuntuu, että tosi monet yrittää ymmärtää Jumalasta ja kaikesta muustakin "ihan liikaa" ...kun ei kenelläkään taida palikat riittää yhtään mihinkään.
En nyt jaksa lukee läpi mitä kirjotin, joten kirjotus- ja asiavirheitä saattaa löytyä ihan mukavaisesti.
Miten muuten selität olemassaolosi nykyään?
Uskon kyllä jumaluuteen mutta en jaksa enää uskoa siihen kristinuskon "rakastavaan Isään", ei nimittäin ole löytynyt.
Dodiih... nyt joo mä alan vähitellen hiffata tätä sun ideaa tästä hommasta. Mutta keskustellaan sitten joskus kunnolla.
Pitäkää ainoa Totuutenne
minulle riittää järkeni
ja rakkauteni Jumalaan
joka ylittää kaiken
Mahtuuko Jumala yhteen Kirjaan?
Jo on vaatimaton Jumalanne!
Miljoona kirjaa voi kirjoittaa Pyhästä, lähestymättä lainkaan
sitä, mikä on totta
Pyhyys
omien rajojen tunnustelu,
rajojen myöntäminen,
rajojen hyväily
ja hälveneminen
Siitä mistä ei voi puhua, on vaiettava.
- Mistä siis kaikki turhat sanat?
Post a Comment